Rajoja etsimässä
Analyyttisenä ihmisenä minulle on luontaista katsoa näin lukuvuoden päätteeksi taaksepäin ja miettiä jotain suurempaa teemaa, jota viimeisin lukuvuosi on minulle opettanut, ja jota ottaa opiksi myös seuraavalle lukuvuodelle. Tänä vuonna tuo teema on rajat.
Oma työni on muuttunut viime vuosina siten, että lukiokurssien rinnalle olen saanut koko ajan enemmän vastuuta opettajien koulutuspuolelle Kuopion lukiotoimessa. Teen siis koulutusta sekä Educated by Riikka-yritykseni kautta, mutta myös päätyöni puolelta. Tämä työn monipuolistuminen on ollut mielettömän mielenkiintoista ja innostavaa. Mutta koska liika on aina liikaa, myös kaikessa kivassa, on työnkuvan muutos vaatinut minulta myös tarkkojen rajojen määrittämistä siihen, missä olen mukana ja missä en. Tässä aikaisempien vuosien pohdinnat sanojen kyllä ja ei käyttämiselle ovat kantaneet hedelmää (näistä mietinnöistä kirjoitin aikaisemmin omat blogitekstit). Tänä lukuvuonna muutama ajanjaksot muodostuivat liian kuormittaviksi. Mutta väliin mahtui myös pitkiä pätkiä ihanan seesteistä ja tasapainoista aikaa innostavan työn ja palauttavan vapaa-ajan välillä. Siten minulla on vahva usko siihen, että kun työkuvan hioutumisen alkukankeudet ja mm. uuden LOPS:n sisään ajamiset alkavat olla seuraavina lukuvuosina takana, tuo tasapaino löytyy varmasti uudestaan ja koko ajan pidemmäksi aikaa.
Rajojen osalta olen käynyt paljon pohdintaa myös opiskelijoille määritettävissä rajoissa. Uskon todella vahvasti sanontaan "rajat ovat rakkautta". Miksi ne mielestäni pätevät myös lukio-opiskelijoiden kanssa? Itse näen lukion olevan opiskelijoille turvallinen ympäristö harjoitella taitoja ja rajoja, jotka väistämättä ovat edessä tulevassa opiskelu- ja/tai työelämässä. Seuraukset rajojen rikkomisesta ovat lukiossa vielä kohtalaisen pienet. Arvioitavan suorituksen kohdalla voi olla, että deadlinen ylittäminen johtaa siihen, että opiskelija saa tehtävästä nolla pistettä ja siten sillä voi olla vaikutusta kokonaisarvosanaan. Tai ehkä pahimmillaan jatkuva deadlinejen rikkominen johtaa siihen, että kurssi tulee käydä uudestaan. Vaikka nämä seuraukset saattavat tuntua valtavan suurilta niistä kärsivälle opiskelijalle siinä hetkessä, aikuisina ihmisinä me kaikki tiedämme, että seuraus ei ole juuri mitään sen rinnalla, mitä vastaava tapaus voisi johtaa vaikka tärkeän työtehtävän kohdalla työelämässä. Parempi siis on, että tuo kolahdus otetaan vastaan jo tässä vaiheessa, kun sillä ei ole juurikaan suurempaa merkitystä. Ja omilla kursseillani olen huomannut, että nuo yksittäiset nollat pisteet johtavat koko ajan enemmän siihen, että seuraavat työt palautetaankin ajoissa. Uskon kuitenkin myös joustoon rajoissa niissä hetkissä, jossa opiskelija kompuroi jo valmiiksi läpi rankkojen kokemuksien. Silloin pitää sovitella, joustaa ja tukea. Inhimillisyyttä ei tule koskaan tässä työssä unohtaa.
Joskus opettajana omat rajat ja opiskelijoiden rajat voivat liittyä täysin toisiinsa. Siten rajojen asettaminen opiskelijoille on myös omien rajojen kunnioittamista. Esimerkiksi omalla kohdallani kuormitusta eivät aiheuta niinkään arvioitavat suoritukset, sillä aikataulutan niille ja palautteiden antamiselle omat ajankohdat kalenteriini. Enemmän kuormitusta aiheuttavat ne työt, jotka odottavat vielä tekemistään. Tämän vuoksi uusintäpäivät ja -suoritukset ovat minulle olleet aina todella tuskaisia. Homma, joka on periaatteessa jo valmis, vaatiikin vielä palaamista ja perehtymistä. Argh! Nämä hommat kuuluvat joka tapauksessa opettajan työhön, mutta määrittämällä tarkempia rajoja näitä töitä kertyy yleensä paljon vähemmän.
Kaikkineen uskon siihen, että meidän opettajien tulisi sanoittaa enemmän myös omien rajojamme ja siten perustelemaan rajojen toimivuutta ja tärkeyttä. Ja ehkä samalla opettaa heitä luomaan esimerkin kautta itselleen omia rajoja elämässään. Tämä taito luo varmasti hyvinvointia heidän tulevaan elämäänsä.
Ajattelin kokeilla ensi lukuvuonna sanoittaa omia rajojani seuraavalla tavalla:
1. Rakastan työtäni opettajana. Suurena tavoitteenani opettajan on tukea teitä opiskelijoitani onnistumaan ja saavuttamaan omia tavoitteitanne juuri sellaisina oppijoina kuin te olette. Olen valmis antamaan teille valtavasti, ja palo kehittää omaa työtäni siihen suuntaan, että teillä on turvallista, innostavaa ja motivoivaa tulla oppitunneilleni, on todella kova.
2. Jotta tuo tavoite voi täyttyä, myös minun pitää voida hyvin. Minulle hyvinvointia on saada tarpeeksi palauttavaa vapaa-aikaa. Tarvitsen aikaa perheelleni, jota rakastan (vielä enemmän kuin työtäni opettajana), sekä tarpeeksi monta hyvää treeniä jokaiseen viikkoon. Ja tietysti tarpeeksi hyvää ruokaa ja unta.
Jotta voin saavuttaa nämä, teen työhöni seuraavat rajaukset:
Olen saavutettavissa pääasiassa työpäivien aikana klo 9-15.30. Tuolla aikavälillä vastaan Wilma-viesteihin ja olen opettajan työhön liittyvien aikataulujen puitteissa koululla sinua varten. Ethän siis epäröi olla yhteydessä ja etsiä minut käsiisi, jos tarvitset jotain apua.
Työpäivien ulkopuolella en lähtökohtaisesti käy Wilmassa. Jos siis laitat viestiä työpäivän jälkeen, odota rauhassa vastausta viestiisi. Jos viestisi liittyy arvioitaviin suorituksiin, joiden deadline odottaa seuraavan päivän puolella, huomioin viestit aina ja luen tilanteen opiskelijan eduksi.
Olen tarkka deadlineista. Ilman pätevää ja etukäteen esitettyä syytä deadlineista ei jousteta. Ilmoitathan siis aina hyvissä ajoin, jos sinulla on ongelmia arvioitavien suorituksien palautuksien kanssa.
Pätevästä syystä jälkikäteen palautettaville suorituksille teen pisteytykset, mutta en anna niistä laajempaa palautetta. Sama toimintatapa pätee myös uusinta- ja muiden rästisuorituksien kanssa.
Katsotaan, mitä tällainen rajojen asettaminen ja sanoittaminen saa aikaan. Mutta vasta ensi lukuvuonna!
Ihanaa juhannusta ja lomaa kaikille!
Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.