Kun ei osaa vain olla
Kuulostaako seuraava tilanne yhtään tutulta? Keskellä kiireisen opearjen sitä antaisi mitä vain, jos saisi työpäivän aikana pysähtyä hetkeksi ja nukkua kunnon päikkärit. Ja sitten, kun saa oikeasti vain olla, kuten syyslomalla, niin sitten sitä alkaa tylsistyä kuoliaaksi. Ärsyttävää, eikö?
Kuluva syysloma tuli itselleni täydellisesti tarpeeseen. Omassa lukiossani oman oppiaineeni biologian yo-kirjoittajat painottavat todella vahvasti syksyä bilsan kirjoituskertana. Siten muutenkin tiukan jakson keskellä yo-kirjoituksien korjaukset ja valvonnat kuormittivat sen verran, että koin, että hyvistä yrityksistäni huolimatta palautuminen noista koitoksista tapahtui kunnolla vasta syysloman aikana. Huomasin kuormituksen itsessäni siinä, ettei ajatus luistanut ihan normaaliin tapaan, ja esimerkiksi oppitunneilla puheeni alkoi sisältä virheitä ja ylimääräistä sekoilua. Virheet sinänsä eivät itseäni haittaa, mutta toimivat hyvänä merkkinä siitä, että palautumaan pitäisi päästä. Huomasin, että pään lisäksi myös kropalla alkoi kestää pidempään käynnistyä työpäiviin. Aikaisemmin olisin puskenut tunnetta vastaan, mikä onkin johtanut aikaisemmin elämässäni selvästi pahempaan väsymiseen. Nyt aloin reagoida tuohon tunteeseen hidastamalla kaikkea. Join aamuteeni hitaammin, kävelin koulussa hitaammin, tein jopa salitreeneissä vain sellaisia liikkeitä, jotka pystyi tekemään hitaasti ilman suurempia vaatimuksia minkäänlaisesta räjähtävyydestä. Ja hidastamalla pääsin syyslomaan ilman, että kuormitus olisi mennyt yli. Ja sitten alkoi se loma ja pääsin lepäämään. Kunnes kahden päivän aika totaalisen levon jälkeen olin jo tylsistynyt lepäämiseen.
Olen aina ollut aika huono vain olemaan. Minulla on selvästi korkea tarve sekä fyysiselle aktiivisuudelle että sosiaalisille kontakteille. Minulle loma siis antaa mahdollisuuksia ja aikaa tehdä asioita, joita en ehdi välttämättä tarpeeksi tehdä työarjen keskellä. Treenata rauhassa, nähdä ystäviä rauhassa, nukkua päiväunet rauhassa. Kuitenkin kun ikää, ja ehkä myös järkeä on tullut enemmän, olen ymmärtänyt, että vaikka pää ja kroppaa vaatisivatkin menoa, minulle tekee ihan oikeasti hyvää joskus vain olla. Ja tähän ajatukseen tartuin myös loman ensimmäisten päivien tylsistymisessä. Nyt minun piti vain osata olla. Aivoni tarvitsivat ihan oikeasti vain olemista ja tylsistymistä palautuakseen. Kroppani tarvitsi ihan vain makoilua palautuakseen. Ja hei, minä osasin vain olla! Ainakin kaksi päivää!
Ja sen jälkeen annoin itselleni luvan mennä. Lepääminen oli virkistänyt ihanasti. Salitreenissä pystyin tekemään taas räväkämpiä suorituksia. Spinningtunnilla sykkeet nousivat paljon paremmin ja kropasta sai taas enemmän irti. Minua pyydettiin kommentoimaan erästä valmistuvaa verkkokurssia ja kurssin pilotointi antoi myös aivoille sopivaa virikettä. Pitkät yöunet, päikkärit ja muut päivittäiset lepohetket varmistivat sen, että kokonaiskuormistuksen osalta pysyttiin koko ajan palautumisen puolella. Mutta ah, ihanaa oli olla taas aktiivinen!
Kokonaisuutta miettien olen todella tyytyväinen muutamaankin asiaan tämän loman kohdalla. Yksi on se, että osasin ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni suhtautua tylsistymiseen positiivisesti, vaikka se minua kovasti turhauttikin. Onkohan tämä sitä elämän aikana tapahtuvaa kasvamista? Lisäksi huomasin palautuvani tämän viikon aikana erinomaisen hyvin kuluneen syksyn kuormituksesta. Nyt sekä pää että kroppa ovat jälleen valmiina parin päivän päästä alkavaan työviikkoon. Tämäkin kertoo vain hyvää siitä, että olen pystynyt tekemään opearjesta sellaista, että lukuvuoteni kuormittavammasta ajanjaksosta palautuu viikon aikana. Tämä ei ole ollut millään tavalla itsestäänselvyys opeurani aikana.
Jokainen meistä palautuu kuormituksesta omalla tavallamme. Mitkä ovat sinun tapojasi? Olla yksin kaukana kaikista ja kaikesta vai hakeutua keskelle ihmisjoukkoa? Käpertyä sohvalle viltin alle vai painella salille? Vai ehkä sopivassa kombossa näitä kaikkia? Jos pystyit pitämään syyslomaa, toivottavasti loma oli palauttava juuri sinulle sopivilla tavoilla.
Syksy alkaa nyt pimentyä. Otetaan valoa kynttilöistä ja energiaa meitä ympäröivistä ihmisistä. Jokaiselle sopivina annoksina.
Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.