Mä olen just tällainen, omanlainen ope!
Olen identiteetiltäni opettaja. Sitä olen ollut siitä lähtien, kun ensimmäistä kertaa kävelin 20-vuotiaana sijaisena luokkaan opiskelijoiden eteen. Identiteettiini mahtuu kuitenkin myös paljon muuta. Olen puoliso, äiti, tytär, sisko ja kummi. Olen yrittäjä ja sijoittaja. Olen laulaja ja ryhmäliikunnanohjaaja. Ja samalla vielä paljon muuta. Mutta itsessäni opettajan identiteetti on yksi niistä vahvimmista.
Opettajuuteen ja opettajaidentiteettiin on perinteisesti liitetty monia mielikuvia, joita usein vahvistetaan sekä mediassa että kouluyhteisöissä. Erityisesti kuva siitä, mikä on hyvä opettaja, on piirtynyt vahvana opettajien ajatuksiin. Vaikka se eri ihmisille saattaakin tarkoittaa eri asioita. Perinteisen, hyveellisen ja kaikille kansalaisille kunnollisena esimerkkinä toimivan kansankynttilän kuvasta aletaan onneksi jo päästä. Vaikka tiettyjä kaikuja siitäkin on vielä jäljellä. Nykyään hyvää opettajaa voidaan kuvata esimerkiksi sanoilla ahkera (ehdottomasti!), mukautuva, joustava (tätä kaikki koulumaailmassa tehtävät muutokset vaativat) ja kaikkensa työlleen antava.
Ihanneopettajan piirteiden lisäksi opettajan työhön liitetään monesti se ajatus, miten tätä työtä pitäisi tehdä. Että hyvä opettaja tekee työnsä juuri tietyllä tavalla. Hyvä opettaja toteuttaa juuri tietynlaista pedagogiikkaa, kurssien rakenteita ja arviointia. Nämä mielikuvat, mitä opettajan tulee olla ja miten opettajan tulisi tehdä työtään, ovat koulukulttuurissa kohtalaisen syvälle upotettuja, ja siten määrittävät opettajan jokapäiväistä arkea yllättävän vahvasti, vaikka sitä ei aina tulisikaan kaiken uurastuksen keskellä mietittyä.
Mieti hetken ajan, mitä mielikuvia sinä liität hyvään opettajaan. Miten aktiivisesti pyrit olemaan itsekin tuo mielikuviesi hyvä opettaja?
Miten paljon teet ratkaisuja opetuksesi suunnittelussa ja toteutuksessa sen ajatuksen pohjalta, että näin opettajan vain kuuluu tehdä ja toimia?
Ja sitten ennen kaikkea, mistä kuva hyvästä opettajasta ja oikeasta työtavasta on sinulle alun perin muodostunut? Tuliko se sinulta vai tuliko se jostain muualta?
Miksi halusin kirjoittaa tästä aiheesta? Siksi, että olen huomannut monen opettajan uupuvan työtaakan alle siksi, että oma opettajuus ei ole kuitenkaan ihan sitä omannäköistä opettajuutta. Opettajan työ sisältää paljon ulkoapäin tulevia odotuksia, jotka vaativat opettajaa muovaamaan itseään ja omaan työskentelytapaansa tiettyyn suuntaan. Jos se suunta on itsellesi mieleinen ja voit siinä hyvin, loistavaa! Jos se ei ole, ja jos päinvastoin ulkoapäin säädelty toiminta saa sinut uupumaan ja voimaan huonosti, kannattaa miettiä, mitä tulisi muuttaa.
Oma matkani kohti hyvinvointia on ottanut suuria askeleita silloin, kun olen alkanut aidosti huomioimaan ratkaisuissani sitä, kuka oikeasti olen. En sitä, mitä joku yksittäinen ihminen tai vaikka koko yhteiskunta haluaisi tai olettaisi minun olevan. Koen toteuttavani itseäni omalla tavallani ja omaa persoonaani huomioiden opetyössä. Ja teen jatkuvasti päivittäisiä ratkaisuja tällä tiellä, niin opetuksessani kuin arjen suunnittelussakin. Nykyään voinkin sanoa, että saan kaikkien koulumaailmaan kuuluvien raamien ja uudistusten keskellä tehdä tätä työtä sillä tavalla kuin itse haluan. Se voimauttaa, inspiroi ja antaa energiaa jokaiseen työviikkoon. Erityisesti se auttaa minua voimaan hyvin. Ja se antaa minulle voimaa toteuttaa myös kaikkia muita oman identiteettini osa-alueita. Se auttaa minua olemaa välillä muutakin kuin ope.
Tie kohti omanlaista opettajuutta on vaatinut kohdaltani pitkän matkan itsetuntemukseni lisääntymisessä. Siitä kirjoitan yksityiskohtaisemmin seuraavassa blogikirjoituksessani.
Nautitaan värikkäästä syksystä ja omanlaisesta tiestä kohti hyvinvoivan opettajan arkea! Ole rohkeasti juuri sinä, myös opettajana!
Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voi kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.