Joskus katsomalla kaukaa näkee paremmin lähelle

Minä aloitin juuri opintovapaan! Ja siksi ajattelin kirjoittaa blogiin ajatuksia juuri tästä hetkestä ja siitä, mitä toivon opintovapaan minulle antavan.Olen ensinnäkin aivan mielettömän innoissani opintovapaastani ja tästä ihan erilaisesta arjesta! Olen tehnyt DigiErko-digipedagogiikan asiantuntijan opintoja Itä-Suomen yliopistossa nyt noin vuoden ajan, ja monimuoto-opiskelun antama vapaus on mahdollistanut ihanasti lukio-opetyön ja opiskelujen yhdistämisen. Opintoihin liittyy kuitenkin laajempi, tarkemmin sanottuna 20 opintopisteen, kehittämishanke, johon halusin ottaa kunnolla aikaa. Lisäksi haluan myös DigiErko-opintojeni aikana pitää huolta itsestäni ja jaksamisestani. Opintovapaalle jääminen oli siis ihan opintojen alusta lähtien minulle selvä ratkaisu.

"Joskus katsomalla kaukaa näkee paremmin lähelle". Tällä tavalla otsikoin tämän blogikirjoituksen. Mutta miten se liittyy opintovapaaseeni? Siten, että olen huomannut, että joskus ottamalla askeleen taaksepäin kuormittavasta opettajan arjesta, alkaa nähdä paremmin sen ominaispiirteitä. Sekä niitä hyviä, että niitä hieman järjettömiä. Pyörimällä samassa oravanpyörässä päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, sokeutuu monelle asialle. Niistä ihan älyttömistäkin jutuista tulee ihan normaaleja. "Tämä nyt vain kuuluu tähän". Ai mikä? Jatkuva väsymys? Yöt, joina herätään keskellä parhaimman uniajan miettimään, mikä jäikään töissä kesken? Viikot, joina omaa aikaa ei ollut yhtään? Lukuvuodet, joina ehdittiin käydä salilla kaksi kertaa, vaikka tarvetta olisi käydä kahdesti viikossa? 

Tähän mennessä olen päässyt hyppäämään tuosta oravanpyörästä käytännössä kahdesti, eli kahden lapseni äitiyslomien aikaan. Vaikka myönnän olevani todella paljon enemmän työihminen kuin koti-ihminen, olen palannut äitiyslomiltani aina jollain tavalla uusien ajatuksien kanssa. Ensimmäisen lapsen jälkeen paluu liittyi enemmän uusiin pedagogisiin ajatuksiin, jälkimmäinen ehdottomasti uusiin toimintatapoihin hyvinvointini osalta. Siten uskoisin, että nyt alkanut opintovapaa kertoo minulle myös jotain, mitä en ole opearjen pyörteissä pystynyt näkemään ja kuulemaan.

Olen aika tavoitekeskeinen ihminen ja siksi haluan listata muutamia tavoitteita, joita olen asettanut tulevalle puolelle vuodelle.

1. Mahdollisimman monta aamua, jolloin herätyskello soi aikaisintaan 6.30 (normaalisti kello soi 6.10-6.20 ja se on ihan pikkuisen liian aikaisin minulle).
2. Mahdollisimman monta yötä, joina älykello kertoo nukutun ajan olevan vähintään 8 tuntia (ennen opintovapaata tämä luku oli yleensä keskimäärin 7.40 tuntia, mikä kyllä riittää minulle arkena oikein mukavasti).
3. Mahdollisimman monta päivää, jolloin en laita ollenkaan meikkiä (tämä tarkoittaa sitä, että en poistu kotoa muuten kuin korkeintaan treenaamaan, eli mitään "virallisia tapaamisia" ei näihin päiviin kuulu)
4. Mahdollisimman monta rauhallista lounasta, mieluiten hyvässä seurassa (hyvä ruoka pilataan usein kiireellä).
5. Mahdollisimman monta kilometriä ladulla valoisaan aikaan (tällä hetkellä mittarissa kilometrejä on 17 ja onneksi talvi näyttää hiihtäjien kannalta tänä vuonna hyvältä ainakin täällä Pohjois-Savossa).
6. Mahdollisimman monta hyvää salitreeniä ja maastavedon ennätyksen hilaamineen 100 kiloon (aletaan olla jo aika lähellä).
7. Mahdollisimman monta uutta pedagogista oivallusta (ja toivottavasti uuden pedagogisen koulutuspalvelun rakentaminen, joka olisi muuttamassa lukiokenttää tulevina vuosina).
8. Mahdollisimman monta uutta oivallusta, joiden kanssa voisin palata elokuussa jälleen opettamaan entistä paremmin voivana opettajana. 

Näitä tavoitteita kannattaa lukea pilke silmäkulmassa, sillä siten ne on myös kirjoitettu. En tee tilastoja, joissa katson, toteutuvatko nuo tavoitteet. Kuitenkin kirjoittamalla nuo ylös, muistan varmasti tehdä tästä ajasta ainutlaatuista. Sellaista aikaa, jota en normaalin opearjen keskellä pysty välttämättä elämään. Kaikkia noita kohtia olen onneksi päässyt toteuttamaan myös ihan normaalin opearjen keskellä. Mutta en tarpeeksi, se on myönnettävä. Erityisesti odotan mielenkiinnolla tämän pysähdyksen tuottamia oivalluksia oman hyvinvointini kannalta.

Mitä oivalluksia sinä olet saanut, joiden pohjalta olet lähtenyt muutamaan omaa arkeasi parempaan suuntaan? Oletko tarvinnut oivalluksiisi irtiottoa opearjesta vai onko niitä tullut keskellä kaikkea kiirettä? 

Toivottavasti tuleva joululoma antaisi kaikille pienen hengähdystauon ja toisaalta myös hetken miettiä, mitä oikeasti opearjessa kannattaisi pitää ja mistä pitäisi pyrkiä pois. Jaksamista kaikille viimeisiin viikkoihin ennen joulua ja sitten ihanan rentouttavan rauhallista joululomaa!

Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.