Ah, ihanaa olla takaisin töissä!

Olen opettanut viimeksi marraskuun 2021 lopussa. Opintovapaan ja kesäloman ansioista viimeisimmästä kerrasta opiskelijoiden kanssa luokassa alkaa siis olla kulunut jo niin paljon aikaa, että olen odottanut töiden aloitusta jo lähes malttamattomana. En muista lukuvuotta, jolloin en olisi odottanut lukuvuoden aloitusta innokkaana. Nyt fiilis on kuitenkin vielä hienompi. Ah, ihanaa olla takaisin töissä!

Kirjoitin opintovapaan alkaessa joulukuussa 2021 blogikirjoituksen aiheesta Joskus katsomalla kaukaa näkee paremmin lähelle. Kirjoituksessani asetin useita tavoitteita opintovapaalleni. Lisäksi mietin, mitä kaikkea pystyisin ottamaan hyvinvointini huomioimiseen opintovapaalta, jonka aikana pystyisin hyppäämään pois normaalista opearjen pyörityksestä. Ajattelin tässä kirjoituksessani palata näihin teemoihin. 

Lähdetään liikkeelle tavoitteista. Hypätessäni pois opeoravanpyörästä odotin mahdollisimman omannäköistä ja omantahtista aikaa. Opettajan työtä leimaa usein kiire ja työn pirstaleisuus ja siitä halusin irti. Erityisesti siksi, että viimeisien vuosien kehittämisdraiviini tuo kiire ja pirstaleisuus ei oikein ole sopinut. Kiire tappaa luovuuden, sanotaan. No ei välttämättä tapa, mutta hankaloittaa sitä kyllä erinomaisesti. Tehdessäni DigiErko-opintojeni päättötyötä Motivaatiokaupunkia, ja samalla muita opintojen viimeisiä tehtäviä, sain ihasti keskittyä päivien aikoina juuri niihin asioihin, joihin halusin. Vein lapset hoitoon klo 8 ja hain klo 16. Ja siinä välissä sain keskittyä halutessani vain yhteen asiaan. Siis VAIN YHTEEN. Ja nautin siitä aivan täysillä! Nyt, kun opintovapaa on ohi ja uudenlainen arki odottaa, tulen varmasti kaipaamaan näitä päiviä. Mutta toisaalta olen saanut myös pahimmat kehittämishöyryt purettua ulos. On myös siis mahtavaa päästä toteuttamaan kehittämisen tuotoksia jälleen aikataulutetun opearjen keskelle. 

Uudessa opintovapaan arjessa odotin myös rauhallisia lounaita, tarpeeksi pitkiä unia ja tarpeeksi myöhäisiä aamuja (6.30 toimii minulle erinomaisesti). Niitä myös sain. Vaikkakin meillä perheessä myös sairastettiin ja se toi omia haasteita näihin kaikkiin. Kuten myös opiskeluun. Treenien osalta viimeinen vuosi on ollut kevään koronan sävyttämää aikaa lukuun ottamatta aikamoista draivia. Kilometrejä ladulla tuli talven aikana 314. Joillekin se saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta työn, lapsiarjen ja muiden liikunnallisten intohimojeni vuoksi hyvänä hiihtotalvena kilometrejä tulee mittariin minulle yleensä noin 200. Ja hiihtäminen tuntui hyvältä ja teki hyvää. Päivällä kirkaan talviauringon paisteessa tehtyjä pitkiä lenkkejä tulen kaipaamaan varmasti ensi talvena. Vaikka niitä onneksi myös jonkin verran normaaliin opearkeen mahtuu. Salillakin treeni kulki hyvin ja erityisesti kesällä treenit tuntuivat kevyiltä ja helpoilta. Vaikka treeneissä käytetyt painot olivat kovimpia ikinä. Keväällä sairastettu korona ja siitä toipuminen ottivat maastavetotreeneistä isoimman terän, mutta ennätystä sain silti hilattua vähän ylöspäin. Marraskuussa asettamani tavoite sata kiloa jää kuitenkin vielä odottamaan itseään. Onpahan tavoitteita saavutettavaksi myös tulevalle vuodelle.

No mitä kaikkea oivalluksia minulle tuli hyvinvointiini liittyen, joita haluaisin kantaa mukanani nyt opintovapaan loputtua. Uusia oivalluksia tuli yllättävän vähän. Monelta osin totesin jo tekeväni hyviä juttuja ja ratkaisuja omalle hyvinvoinnilleni. Ja niistä minun pitää pitää kiinni myös tästä eteenpäin. Listaan tähän muutaman niistä.

1) Tarpeeksi suuri määrä liikuntaa viikottain myös silloin, kun töissä on kova kiire. Tai ehkä erityisesti silloin. 

2) Ihmisistä saan paljon energiaa ja onneksi saan ihmisten kanssa tehdä töitä joka päivä. Erityisesti olen kiitollinen maailman parhaista työkavereista, joita meidän koulun henkilökunta on täynnä, ja joiden tuki, kannustaminen ja positiivisuus on korvaamatonta omalle opehyvinvoinnilleni. 

3) Unen laatuun ja tarpeeksi suureen määrään olen panostanut jo pitkään. Se on yksi hyvinvointini suurimmista perusteista. 

4) Työajan olen jo pitkään rajannut pääasiallisesti "virka-aikaan", eli työt pitää saada tehtyä arkena siten, että lapset voi viedä hoitoon klo 8 ja hakea klo 16. Tämä saa jatkua tästä eteenpäinkin.

Jos nämä kaikki edellä mainitut tekijät saan pidettyä lukuvuoden aikana vaikka 80-90 % ajasta, niin silloin voin varmasti hyvin. Poikkeuksia tulee aina, enkä aio ottaa niistä paineita. Tuo 80-90%:n sääntö pätee mielestäni kaikkeen tosi hyvin, ja sillä saa vältettyä pahimmat ali- tai ylilyönnit, sekä liiallisen armottomuuden itseään kohtaan.

Uutena osana hyvinvoivaa opearkea haluan alkaa painottamaan työpäivien keskellä tapahtuvaa palautumista. Aivan liian usein työpäiviini ei ole mahtunut juuri yhtään palauttavaa hetkeä. Ja silloin kuormitus nousee työpäivän sisällä automaattisesti kovaksi, vaikka työpäivien kestoa olenkin pystynyt hyvin rajaamaan. Välituntien pyhittäminen palautumiselle, istuminen alas ja pitkät rauhalliset hengitykset. Niistä ajattelin lähteä. 

Miten sinä otat työpäivän keskeltä palautumiselle aikaa? Vai saatko otettua sitä? Oletko itse saanut kesän aikana joitain hyviä ajatuksia, miten voida paremmin tulevana lukuvuotena? Jos olet, muistathan toteuttaa niitä ja pitää niistä kiinni!

Huomenna kurssit ja opintojaksot starttaavat jälleen! Ihanaa nähdä tuttuja ja uusia kasvoja jälleen omassa luokassa. Töiden aloittamisen lisäksi rakastan elokuussa varhaisia aamuja, jolloin auringon valo osuus viistosti puihin ja värjää luonnon upeilla sävyillä aamujen jo viilentyessä. Kaikkea hyvää kaikille alkavaan lukuvuoteen!

Jos haluat jakaa ajatuksiasi tai antaa palautetta minulle tähän aiheeseen liittyen, voit kirjoitella niitä tähän palauteboxiin.